Junellien jutut

Johdatusta

2007-08-19T01:12:00.000-07:00

Olen rukoillut, että Jumala näyttäisi miulle oikean paikkani Hänen työssään, mutta kumma kyllä vaikka jotain pyytää, ei sitä aina oleta saavansa. Joskus kuitenkin rukouksiin vastataan yllättävän suoraan. Viikko sitten kävin haastattelussa Turkulaisen kirkkoherran luona. Koko haastattelu tuntui vitsiltä, eihän miulla voisi olla mitään mahiksia kun en ole vielä edes valmistumassa ennen joulukuuta. Työ kuullosti kuitenkin just miulle sopivalta. Ja ihme tapahtui, sain sen! Aloitan lokakuun puolivälissä teologina ja jos piispa antaa siunauksensa niin helmikuussa miut vihitään papiksi. Nyt vain kiireellä opinnot loppuun. Elämä on kyllä odottamatonta!

Täällä taas

2007-08-09T09:33:00.000-07:00

Kyllä kannattaa olla datanomi-veli! Emme itse saaneet nettiä toimimaan koko tänne muuton jälkeen, eli toukokuun alusta alkaen. Mutta Juice taisteli eri nettitukihenkilöiden kanssa niin kauan, että netti saatiin vihdoina aukeamaan ja sonera tunnustamaan omat vikansa! Tosi ihanaa. Kyllä tätä on kaivattukin! Nyt onnistun taas päivitämään blogianikin säännöllisesti!

Pitkästä aikaa

2007-06-19T14:20:00.000-07:00

Heippa!
On kulunut lähes kaksi kuukautta viime tekstistäni. Se johtuu siitä, että uudessa kodissamme meillä ei ole vielä toimivaa nettiä, vaikka se kuuluu vuokran hintaan. Ehkä datanomi-veli löytää syyn piakkoin.
Saavuin juuri Ruokolahdelle juhannuksen viettoon. TV pauhaa, isä kuorsaa sohvalla, äiti laittaa pyykkejä....kaikki on niin samanlaista kuin se on aina ollut. Tutut asiat rentouttavat ja luovat tunnelmaa. Odotan innolla juhannusta ja perheen yhdessäoloa. Se on aina yhtä kivaa!

Välinpitämättömyys

2007-04-19T07:49:00.000-07:00

Jonotin Wollen nimpparipakettia pakettikortti kädessä postin luukulla. Luukulta poistui horjuva vanhus ja annoin hänelle vähän tilaa, että rollaattori pääsisi ohi hyvin. Hyvinpukeutunut rouva käytti heti tilanteen hyväkseen ja pujahti raosta edelleni luukulle. Mieli teki huutaa.

Kotimatkalla olin juuri astumassa bussiin kun vaunupaikalla olevat ihmiset vaihtoivat paikkojaan että mahtuisimme sisään. Jäimme siis hetkeksi ovensuuhun ennen kuin pääsimme eteenpäin. Tympeän oloinen kuski sulki ovet ja lähti liikkeelle. Wolle oli sisällä, mie ulkona ja miun käteni ovien välissä. Onneksi sisällä oli ulkomaalaisia, jotka ovat paljon meitä suomalaisia nopeampia reagoimaan ja nostamaan äläkän, että kuski tajusi jarruttaa vain noin metrin jälkeen. Kättä sattui mut ei kovin pahasti. Kuski ei sanonut selittävää sanaakaan vaarallisen tilanteen jälkeen. Koko matkan sydämeni jyskytti hulluna ja itku meinasi tulla silmään.

Joskus kyllä miettii miksi joku ei yhtään mieti. Kuinkahan moni toisista ihmisistä täysin välinpitämätön oman edun tavoittelija tajuaa toteuttavansa satanistista filosofiaa.

Pieniä luopumisia

2007-04-19T00:56:00.000-07:00

Eilen Kierrätyskeskus haki melkein puolet huonekaluistamme pois. Parhaat päivänsä nähneen pöydän, horjakat tuolit, joka puolelta repsottavan kulmakaapin ja naarmuiset, reikäiset yöpöydät. Kaveri vielä nappasi vanhan sohvapöydän, jonka hän kätevänä ihmisenä osaa kunnostaa. Toiveissa on, että joku päivä voimme ostaa uusia huonekaluja uuteen kotiin. Sitä ennen aviorakkautta koetellaan kun mietimme kumpi istuu ainoalla tuolillamme. :-)

Suurin luopumuinen tapahtui kuitenkin sohvan kohdalla. Sohva oli liian leveä ja aiheutti ainaista selkäkipua. Se oli liian iso ja painava, ja metallisten käsinojien takia siinä ei voinut istua romanttisesti sylikkäin. Mutta kun katsoin lähtevää sohvaa unohdin tämän kaiken. Muistin kaikki ne mukavat kerrat, kun ystävät ovat olleet käymässä ja sohvalla on juotu kahvia tai teetä. Tai ne kerrat, kun makoilin sohvalla väsähtäneenä ja Wolle kiipeili sylissäni. Tai ne myöhäisillat, kun sohvaa levitettiin vieraille vuoteeksi väsyneinä hyvien keskustelujen jälkeen. Mutta ehkä onkin parasta jättää sohva, mutta pitää kullatut muistot. Ja ehkä joku päivä saamme uusia muistoja sohvalla, joka oikeasti soveltuu istumiseen.

Tissiriippuvuus

2007-03-28T01:13:00.000-07:00

Meillä on puhuttu jo viikkoja Wollen vieroituksesta. Mutta sepäs onkin helpommin sanottu kuin tehty! Pieni tissiriippuvainen poitsu riippuu kiinni saavutetussa edussa viimeiseen asti. Kaksi kertaa on jo yritetty ja aina on vieroitus keskeytynyt syystä tai toisesta. Pari viikkoa sitten ajattelin että kolmas kerta toden sanoo. Pääsimme jo siihen pisteeseen, jossa Wolle joi kahdella aterialla päivässä lehmänmaitoa, kun poitsu tuli kipeäksi. Pikkuepeli ei suostunut syömään eikä juomaan juuri ollenkaan. Kun sitten monta tuntia syömättä ollut pikkuraukka hamuaa itkien ja posket kuumeesta punoittaen kohti rintaa, niin yritä siinä sitten vierottaa...Hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Nyt onneksi kipeys alkaa mennä ohi.

Seurakunnallisuutta harjoittelemassa

2007-03-27T08:41:00.000-07:00

Blogissani on ollut liian pitkä tauko. Olen ollut helmi-ja maaliskuun opettelemassa papin töitä. Olen päässyt mukaan toimituksiin ja pitänyt itse jumiksia, sekä hengaillut kaikenlaisissa papin töissä mukana tai puhumassa, laulamassa ja näyttelemässä. Nyt harjoittelu alkaa vetää viimeisiään.
Koskettavimman palautteeni sain viime sunnuntain saarnan jälkeen kun vanha pariskunta tuli luokseni kirkon jälkeen ja kädestä pitäen kiittelivät "Kiitos kun et kertonut pitkällisiä matkamuistojasi vaan kerroit Jumalan johdatuksesta" Saarnani ei edes ollut erityisen hyvä. Jäin miettimään mitä tuollainen kiitos kertoo meidän kirkostamme.

Postcrossing

2007-01-15T00:10:00.000-08:00

Löysin tämän uuden harrastuksen postin lehdestä ja innostuin heti. Homma toimii siis niin, että netin kautta pyydetään osoitetta. Sitten saatuun osoitteeseen lähetetään postikortti, jotain kivaa mitä halutaan näyttää Suomesta. Halutessaan voi lähettää viisi korttia kerralla. Kun kortit on lähetetty niin ei kun odottelemaan. Pian alkaa omasta postiluukusta tulla esiin kortteja ympäri maailmaa. Niitä saa saman verran kuin on itse lähettänyt. Parasta koko jutussa on se, että koskaan ei tiedä milloin saa postia ja mistä. Kortti on aina mukava yllätys. Kortin lähettäjiä on laidasta laitaan. Itsellenikin on tullut kortteja milloin keski-ikäiseltä USA:laisen farmarin vaimolta, milloin nuorelta belgialaiselta Raamatun arkeologian opiskelijalta, milloin brasilailaiselta graafiselta suunnittelijalta tai pieneltä mormonipojalta. Jos kiinnostaa niin suosittelen lämpimästi. http://www.postcrossing.com/

Bloggailua

2007-01-09T02:06:00.000-08:00

Vasta oman blogini myötä olen alkanut säännöllisesti lukea läheisteni blogeja. Ja kuinka hauska harrastus se onkaan! Ihmissuhteet saavat ihan uusia ulottuvuuksia kun voi lukea toisten kirjoituksia sellaisistakin aiheista, joista ei ehkä muuten olisi tullut puhetta. Kiinostavimpia ovat arkipäivän ajatukset ja ihmissuhdepohdinnat.
Kuinka itsestään selvänä sitä omaa arkeansa ja elämänpiiriään pitääkään! Vasta kun tutustuu kunnolla toisen ihmisen elämään, alkaa ymmärtää myös omaansa. Tässä suhteessa avioliitto on tietysti huippuväline ystävyyssuhteiden ohella. Mutta olen yllättynyt miten paljon myös blogit paljastavat. Nehän ovat pieniä esseitä ihmisen elämästä. Siis kirjoittelemisiin!

Ihana arki!

2007-01-02T10:22:00.000-08:00

Joulupyhät ovat olleet yhtä hulinaa. Tunnelmallisia hetkiä, kärkkäitäkin keskusteluja, herkkuja, kirkkoja ja paljon sukulaisia, koiria ja nalleja. Joulupyhien vietosta itärajalta Turun kautta länsirajalle uudeksivuodeksi. Matkustelu vei totaalisesti voimat vaikka onkin mukavaa että on kiva suku ja ohjelmaa.
Pitkäksi venähtäneen sukuloinnin jälkeen arki tuntuu ihanalta. Mathias oli tänään ekaa päivää töissä ja mie aloitin opiskelun uusin innoin. Sainkin neljä kolmevarttista luettua. Tuntui tosi hyvältä ottaa itseään niskasta kiinni ja keskittyä kovaan työhön. Nyt illalla yhdessäolo leffan ääressä tuntuu sitä mukavammalta kun sen on ansainnut. Tänä vuonna pyrin itseni kondistamiseen joka alalla, varsinkin opiskelussa. Suuri toiveeni on, että ensi uuttavuotta juhlin maisterina.

Muistetaan muitakin!

2006-12-14T02:10:00.000-08:00

Joululahjojen huumassa saattaa joskus unohtua, että lahjat ovat lahjoja eikä vaihtokauppaa. Miten olisi siis antaa lahja tai kortti jollekin sellaiselle, jolta sitä ei varmasti saa takaisin? Muistan lapsuudestani kuinka äiti aina laittoi suklaarasian postinkantajalle. Traditiota jatkaakseni kävin just itsekin viemässä meidän sympaattiselle vanhalle postinkantajamiehelle joulutervehdyksen. Kukapa sitä sen paremmin ansaitsisi kuin joka säässä puurtava postinakantaja, joka on lisäksi monesti tuonut isot kirjeet meidän ovelle, jotta meidän ei tarvitsisi hakea niitä postista. Mathias lupasi viedä toisen tervehdyksen naapurin alkoholistille.
Jännää, että vaikka yleisesti ottaen rakastan paketointia ja lahjojen suunnittelua, niin mistään ei tule mukavampi olo, kuin siitä että yllättää jonkun sellaisen, joka sitä vähiten odottaa. Suosittelen kaikille samaa reseptiä joulumielen saamiseksi!

Kohtaamisia

2006-12-10T02:19:00.000-08:00

Viimeiseen kymmeneen päivään on sisältynyt ennätysmäärä kohtaamisia eri ihmisten kanssa. Tässä joitain välähdyksiä. Torstaina istumme Hesessä syömässä keskellä Kurkiparin muuttoa. Fyysinen työ ja väsymys saa ruuan maistumaan ja jutut lentämään. Perjantaina nautin kakkua kaverin vauvan synttäreillä. Lauantaina syömme täydellistä illallista Degerby Gillen (vanhemman säilyneen maallisen rakennuksen) idyllisessä tuvassa appi-Lassen eläkkeellejääntijuhlien jälkeen. Tunnelma on leppoisa ja haikea ja ihmisten silmät kiiltelevät. Sunnuntaan kalkkuna Mathiaksen veljellä valmistuu samalla kun katsomme piispan virkaanastumista tv:stä tuttuja kirkonpenkistä etsien. Illalla istumme kummitädin kanssa keittiön lattialla täytettyjä paprikoita syöden ja maailmaa parantaen Wollen häslätessä vieressä. Tiistain glögikutsuilla olemme toisillemme samalla niin tuttuja ja samalla sen verran vieraita, että kaikkien jutut kuulostavat raikkailta. Eilen meillä kokoontui 9 vierasta ruuan ja yhdessäolon merkeissä. Hieman oli ahdasta mutta kitaran soidessa ja yhdessä leikkiessä koin suurta lämpöä siitä että on niin ihania ihmisiä lähipiirissä.
Mitä näillä kaikilla kohtaamisilla on yhteistä? Kaikkiin liittyy hyvä ruoka sekä aito sukulaisten ja ystävien välinen kohtaaminen. Tilanteet vaihtelevat mutta niissä kaikissa on vaihdettu ajatuksia ja tunteita toista ymmärtäen ja toisista välittäen. Se on parasta mitä elämässä voi saada. Onni syntyy suhteessa toisiin.

Kaloreita ja kieliä

2006-11-18T11:32:00.000-08:00

Tämän viikon alussa aloitin (noin sadannen kerran) laihiksen. Huomasin taas miten hyvää se teettää vaikka itse laihtumista ei ottaisi edes huomioon. Positiiviset vaikutukset ovat välittömiä. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin energinen. Olen saanut opiskeluun uutta tarmoa, koti on siisti, käsityöt edistyneet ja fiilis hyvä. Poitsun hoidon ohella olen ehtinyt tällä viikolla referoida yhden pääaineopintokirjan ja aloittanut toista. Tämän toisen kirjan kanssa tosin koin vähän sydämentykytystä...luulin sen olevan kurssin ainoa suomenkielinen kirja kunnes tänään sen avatessani löysin suomenkielisen kannen sisältä ruotsin, saksan ja tanskan (vai norjan?) kielisiä artikkeleita. Kirja on pakollinen kaikille käytännöllisen teologian pääaineopiskelijoille. Oli pakko ottaa härkää sarvista ja tänään Mathiaksen kanssa selvitimme heikosti mutta jotenkin saksankielisen artikkelin pääkohdat. Tiukkaa teki ja tulos oli huono mutta aivojen vaivaaminen tekee aina lopulta hyvää. Onneksi on mies vierellä tukemassa opiskeluja. Nyt kun vain saisi laihiksen jatkumaan!

Sukulaisuus

2006-11-15T04:39:00.000-08:00

Eilen meillä kokoontui sekalainen sukukokolema: Kurkipari, Lilli-serkku ja Thelma-täti. 84-v Thelma-täti ei suinkaan ollut joukon passiivisin vaan varsinainen ilopilleri (kulunutta sanontaa käyttääkseni). Oli tosi mukavaa napostella iltapalaa ja jutella ihmisten kanssa, jotka ovat samalla niin läheisiä mutta joilla kaikilla on oma erilainen elämänpiirinsä. Siinä juuri onkin sukulaisuuden voima ja hienous. Ihmiset, jotka elävät eri maailmoissa, ovat kiinnostuneita jossain määrin eri asioista, lukevat eri kirjoja ja tuntevat ihmisiä, joita toiset eivät tunne, voivat kohdata toisensa sukulaisuuden tuomalla läheisyydellä ja jakaa palan omaa maailmaansa toisilleen. Sukulaisuuden ja lapsesta asti yhdessä kasvamisen takia suhde voi olla läheinen, vaikka oltaisiinkin erilaisia, toisin kuin elämän muut ihmissuhteet jotka perustuvat pääosin samoihin kiinnostuksen kohteisiin. Erilaisuuden jakamisen ilo ja hyöty rikastuttaa kaikkia. Siispä sukulaiset, pidetään yhteyttä!

Kotoista hömppää

2006-11-11T01:11:00.000-08:00

Aloitin muuten uuden kirjasarjan lukemisen. Uusi kirjasarja on kultaa kalliimpi kaveri koska henkilöihin ehtii oikeasti tutustua ja suhde jatkuu kauan. Jan Karonin Ovet auki pappilaan on kotoisaa hengellistä lukemista, jossa terveellisen ruokavalion, saarnanvalmistuksen ja pikkukylän seurakunnan kysymysten kanssa puuhaileva pastori Tim (kuulostaako tutulta?) vaikuttaa oikein symppikseltä tyypiltä. Sopivaa päiväkahvilukemista, josta tulee hyvä mieli. Suosittelen.

Elämää ja elektroniikkaa

2006-11-11T00:49:00.000-08:00

Siivosimme juuri mieheni Mathiaksen kanssa tietokonettamme. Sieltä löytyi kaikenmoista roinaa vanhoista Star Trekeistä lähtien. Samalla katsomme Mathiaksen ostamaa 24h kakkoskautta. Se on jännä. Mietin miksi toiset ihmiset keräävät itseensä kaiken median roinan ja toiset eivät. Itse kerään itseeni kaiken pahan ja pelottavan, mitä tv:stä näen. Monilla muilla roina karisee pois heti kun he sulkevat telkkarin. Ehkä herkkyys ja hankilökohtaisuus vain toimii eri ihmisillä eri tavoin.

Miksi blogi?

2006-11-11T00:45:00.000-08:00

Innostuin Anni-siskoni ja muiden sukulaisten vanavedessä hankkimaan meidänkin perheelle blogin. Varsinaista tarkoitusta tällä ei ole. Blogi voi toimia irrallisten ajatusteni säilytyspaikkana ja ehkä tutut haluavat joskus käydä tsekkaamassa mitä meille kuuluu.