Thursday, December 14, 2006

Muistetaan muitakin!

Joululahjojen huumassa saattaa joskus unohtua, että lahjat ovat lahjoja eikä vaihtokauppaa. Miten olisi siis antaa lahja tai kortti jollekin sellaiselle, jolta sitä ei varmasti saa takaisin? Muistan lapsuudestani kuinka äiti aina laittoi suklaarasian postinkantajalle. Traditiota jatkaakseni kävin just itsekin viemässä meidän sympaattiselle vanhalle postinkantajamiehelle joulutervehdyksen. Kukapa sitä sen paremmin ansaitsisi kuin joka säässä puurtava postinakantaja, joka on lisäksi monesti tuonut isot kirjeet meidän ovelle, jotta meidän ei tarvitsisi hakea niitä postista. Mathias lupasi viedä toisen tervehdyksen naapurin alkoholistille.
Jännää, että vaikka yleisesti ottaen rakastan paketointia ja lahjojen suunnittelua, niin mistään ei tule mukavampi olo, kuin siitä että yllättää jonkun sellaisen, joka sitä vähiten odottaa. Suosittelen kaikille samaa reseptiä joulumielen saamiseksi!

Sunday, December 10, 2006

Kohtaamisia

Viimeiseen kymmeneen päivään on sisältynyt ennätysmäärä kohtaamisia eri ihmisten kanssa. Tässä joitain välähdyksiä. Torstaina istumme Hesessä syömässä keskellä Kurkiparin muuttoa. Fyysinen työ ja väsymys saa ruuan maistumaan ja jutut lentämään. Perjantaina nautin kakkua kaverin vauvan synttäreillä. Lauantaina syömme täydellistä illallista Degerby Gillen (vanhemman säilyneen maallisen rakennuksen) idyllisessä tuvassa appi-Lassen eläkkeellejääntijuhlien jälkeen. Tunnelma on leppoisa ja haikea ja ihmisten silmät kiiltelevät. Sunnuntaan kalkkuna Mathiaksen veljellä valmistuu samalla kun katsomme piispan virkaanastumista tv:stä tuttuja kirkonpenkistä etsien. Illalla istumme kummitädin kanssa keittiön lattialla täytettyjä paprikoita syöden ja maailmaa parantaen Wollen häslätessä vieressä. Tiistain glögikutsuilla olemme toisillemme samalla niin tuttuja ja samalla sen verran vieraita, että kaikkien jutut kuulostavat raikkailta. Eilen meillä kokoontui 9 vierasta ruuan ja yhdessäolon merkeissä. Hieman oli ahdasta mutta kitaran soidessa ja yhdessä leikkiessä koin suurta lämpöä siitä että on niin ihania ihmisiä lähipiirissä.
Mitä näillä kaikilla kohtaamisilla on yhteistä? Kaikkiin liittyy hyvä ruoka sekä aito sukulaisten ja ystävien välinen kohtaaminen. Tilanteet vaihtelevat mutta niissä kaikissa on vaihdettu ajatuksia ja tunteita toista ymmärtäen ja toisista välittäen. Se on parasta mitä elämässä voi saada. Onni syntyy suhteessa toisiin.

Saturday, November 18, 2006

Kaloreita ja kieliä

Tämän viikon alussa aloitin (noin sadannen kerran) laihiksen. Huomasin taas miten hyvää se teettää vaikka itse laihtumista ei ottaisi edes huomioon. Positiiviset vaikutukset ovat välittömiä. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin energinen. Olen saanut opiskeluun uutta tarmoa, koti on siisti, käsityöt edistyneet ja fiilis hyvä. Poitsun hoidon ohella olen ehtinyt tällä viikolla referoida yhden pääaineopintokirjan ja aloittanut toista. Tämän toisen kirjan kanssa tosin koin vähän sydämentykytystä...luulin sen olevan kurssin ainoa suomenkielinen kirja kunnes tänään sen avatessani löysin suomenkielisen kannen sisältä ruotsin, saksan ja tanskan (vai norjan?) kielisiä artikkeleita. Kirja on pakollinen kaikille käytännöllisen teologian pääaineopiskelijoille. Oli pakko ottaa härkää sarvista ja tänään Mathiaksen kanssa selvitimme heikosti mutta jotenkin saksankielisen artikkelin pääkohdat. Tiukkaa teki ja tulos oli huono mutta aivojen vaivaaminen tekee aina lopulta hyvää. Onneksi on mies vierellä tukemassa opiskeluja. Nyt kun vain saisi laihiksen jatkumaan!

Wednesday, November 15, 2006

Sukulaisuus

Eilen meillä kokoontui sekalainen sukukokolema: Kurkipari, Lilli-serkku ja Thelma-täti. 84-v Thelma-täti ei suinkaan ollut joukon passiivisin vaan varsinainen ilopilleri (kulunutta sanontaa käyttääkseni). Oli tosi mukavaa napostella iltapalaa ja jutella ihmisten kanssa, jotka ovat samalla niin läheisiä mutta joilla kaikilla on oma erilainen elämänpiirinsä. Siinä juuri onkin sukulaisuuden voima ja hienous. Ihmiset, jotka elävät eri maailmoissa, ovat kiinnostuneita jossain määrin eri asioista, lukevat eri kirjoja ja tuntevat ihmisiä, joita toiset eivät tunne, voivat kohdata toisensa sukulaisuuden tuomalla läheisyydellä ja jakaa palan omaa maailmaansa toisilleen. Sukulaisuuden ja lapsesta asti yhdessä kasvamisen takia suhde voi olla läheinen, vaikka oltaisiinkin erilaisia, toisin kuin elämän muut ihmissuhteet jotka perustuvat pääosin samoihin kiinnostuksen kohteisiin. Erilaisuuden jakamisen ilo ja hyöty rikastuttaa kaikkia. Siispä sukulaiset, pidetään yhteyttä!

Saturday, November 11, 2006

Kotoista hömppää

Aloitin muuten uuden kirjasarjan lukemisen. Uusi kirjasarja on kultaa kalliimpi kaveri koska henkilöihin ehtii oikeasti tutustua ja suhde jatkuu kauan. Jan Karonin Ovet auki pappilaan on kotoisaa hengellistä lukemista, jossa terveellisen ruokavalion, saarnanvalmistuksen ja pikkukylän seurakunnan kysymysten kanssa puuhaileva pastori Tim (kuulostaako tutulta?) vaikuttaa oikein symppikseltä tyypiltä. Sopivaa päiväkahvilukemista, josta tulee hyvä mieli. Suosittelen.

Elämää ja elektroniikkaa

Siivosimme juuri mieheni Mathiaksen kanssa tietokonettamme. Sieltä löytyi kaikenmoista roinaa vanhoista Star Trekeistä lähtien. Samalla katsomme Mathiaksen ostamaa 24h kakkoskautta. Se on jännä. Mietin miksi toiset ihmiset keräävät itseensä kaiken median roinan ja toiset eivät. Itse kerään itseeni kaiken pahan ja pelottavan, mitä tv:stä näen. Monilla muilla roina karisee pois heti kun he sulkevat telkkarin. Ehkä herkkyys ja hankilökohtaisuus vain toimii eri ihmisillä eri tavoin.

Miksi blogi?

Innostuin Anni-siskoni ja muiden sukulaisten vanavedessä hankkimaan meidänkin perheelle blogin. Varsinaista tarkoitusta tällä ei ole. Blogi voi toimia irrallisten ajatusteni säilytyspaikkana ja ehkä tutut haluavat joskus käydä tsekkaamassa mitä meille kuuluu.